top of page
  • kaarnakustannus

Aulis U. Lehtiselle taide on elämäntapa

Updated: Aug 1, 2022



Kuva: Minna Nieminen

Mira Orko


Aulis U. Lehtinen on turkulainen runoilija, sanataiteilija ja luova kirjoittaja. Hän voitti Runo-Kaarina -kilpailun vuonna 2012 teoksellaan Painaja. Tällä hetkellä hän työstää uutta runokokoelmaa, jonka Kaarna Kustannus julkaisee syksyllä 2022.


Lehtiselle taide on elämäntapa ja keino ymmärtää maailmaa. Sen avulla voi saada yhteyden johonkin suurempaan, arkikokemusten takana piilottelevaan. Lehtinen kulkee kaikkialla uteliaana havainnoiden ja ympäristöstään inspiroituen. Vapaa-aika kuluu pitkälti kirjoittaessa, lukiessa ja opiskellessa, minkä lisäksi myös konsertit, keikat, festivaalit ja muut kulttuuririennot kutsuvat luokseen. Yksinäisen ja kiireisen kirjoitustyön vastapainona toimivat kiireettömät hetket ystävien ja lähimmäisten kanssa. Mielenkiinnon kohteikseen Lehtinen nimeää kulttuurihistorian, filosofian ja uskonnot.


Lehtinen suhtautuu runouteen todella avoimin mielin ja on varsinainen monitaituri. Hänen tuotantoonsa kuuluu niin paperille painettua runoutta, digirunoutta kuin spoken wordiakin. Esimerkiksi vuoden 2022 alussa julkaistu audiotaideteos Varjoaine on saatavilla Spotifyssa ja YouTubessa. Lehtistä kiehtoo ajatus siitä, ettei runouden välttämättä tarvitse olla sidottu kieleen, vaan runo voi muodostua vaikkapa kuvista tai äänistä. Nykyaika tarjoaa runoudelle uusia työkaluja, joita Lehtinen on innokas kokeilemaan ja hyödyntämään.


– Runous elää ja kehittyy koko ajan ympäristönsä ja aikansa mukaan, mutta pitää sisällään jotain kestävää ja ajatonta. Runous on lopulta kuitenkin tapa ajatella, nähdä ja tuntea. Se on esteettinen kokonaisuus ja elämys, joka soi ja häikäisee.


Aulis U. Lehtisen runot syntyvät usein hiljakseen havainnoimalla ja ympäristöstä ideoita ammentamalla. Hän kertoo, että on vasta hiljattain osannut ja uskaltanut päästää irti liiasta kurinalaisuudesta kirjoittamisen suhteen ja antautua luomisprosessin vietäväksi. Nykyisin hänen runonsa saavatkin ilmetä juuri siinä muodossa, joka niille parhaiten sopii. Lehtinen on huomannut, että teksti hengittää nyt entistä tilavammilla keuhkoilla ja maalaa leveämmällä telalla.


– Onnistuneen runon määritteleminen on vaikeahkoa, mutta voisi sanoa, että se etenee sujuvasti, aukeaa lukijalle (edes jollain lukukerralla), rikkoo odotuksia ja yllättää sekä herättää tunteita ja ajatuksia.


Inspiroiva taide riippuu siitä, millaista käsikirjoitusta Lehtinen itse on sillä hetkellä tekemässä. Suosikit vaihtelevat vuosittain ja kausittain. Lehtinen kertoo innostuneensa muun muassa Harri Nordellin, V. S. Luoma-ahon ja Pauliina Haasjoen teksteistä ja Agnes Obelin ja Linda Fredrikssonin musiikista. Myös matkustelulla on ratkaiseva vaikutus.


– Esimerkiksi kotiseudusta on helpompi kirjoittaa, jos ottaa maantieteellistä etäisyyttä. Tosin viime aikoina ilmastokriisi on alkanut vaivata minua siinä määrin, että omat matkani ovat suuntautuneet enimmäkseen Suomen rajojen sisäpuolelle.


Ilmastokriisi liittyy keskeisesti myös tulevaan runokokoelmaan, jonka aiheena on vesi. Lehtinen kertoo, että kokoelma lähti rakentumaan yhden käsitteen ympärille – käsitteen, joka luultavasti tulee jäämään myös teoksen lopulliseksi nimeksi. Hän kertoo, että otsikon alle avautui monenlaista vesiteemaan sopivaa kimmellystä, pisarointia ja kuohua, ja ajatuksena oli kirjoittaa vedestä monipuolisesti ja innostavasti.


Lehtinen haluaa tuoda esille sen, että vesi on välttämätöntä elämälle, mutta silti tai juuri siksi sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kun on kyse vedestä, on kyse elämästä ja kuolemasta. Lehtisen mukaan vesi pysyy paikallaan, mutta myös tulvii, vyöryy päälle ja kuivuu olemattomiin, jättäen ihmiset ja eläimet nääntymään.


Lisäksi ihminen kanavoi, patoaa, ohjailee ja säännöstelee vettä. Elintärkeästä elementistä on tullut tuote, johon kaikilla ei ole varaa. Aihe on näin ollen ajankohtainen ja ehkä ahdistavakin, mutta runouden avulla sitä voi käsitellä turvallisesti ja inspiroivasti.


Lopuksi Lehtinen toteaa runouden olevan mainio keskustelufoorumi ja ajatustenvaihtopaikka ja lisää toivovansa, että hänen runonsa herättäisivät tunteita ja ajatuksia lukijoissa.


– Odotan innolla, millaisen vastaanoton teos tulee saamaan.


bottom of page