Tamperelaisen Tuukka Hämäläisen (s.1987) runokokoelma Corpus Automaticum kuljettaa lukijan
surrealistiseen maailmaan ja tekijänsä mielen syvyyksiin. Automaatiotekniikalla luotu teos tarjoaa
odottamattomia kielikuvia ja arkikokemusta pakenevia tuokiokuvia. Teos sisältää myös Hämäläisen automaatiotekniikkaa ja teoksen syntyprosessia avaavan esseen. Kaarna kustannus julkaisee teoksen lokakuussa 2024.
Hämäläinen on ehtinyt olla monessa mukana. Hän on aikaisemmin julkaissut tietokirjoja, runoutta
ja proosaa. Nyt julkaistava Corpus Automaticum eroaa kuitenkin Hämäläisen aiemmasta
tuotannosta.
-Se on kolmas runokokoelmani, mutta poikkeaa edellisistä täysin. Oikeastaan Corpus ei muistuta
mitään aiempaa teostani. Se on intuitiivinen, täysin kokeellinen, eikä lainkaan suunniteltu. Teos muistuttaa aiempia kirjojani vain sikäli, että loppujen lopuksi kaikki jutut tulevat samoista aivoista,
Hämäläinen kertoo.
Teoksen poikkeuksellisuutta selittää runoilijan käyttämä automaatiotekniikka, jonka tarkoituksena
on päästää alitajunta valloilleen. Automatismi antaa paljon tilaa sattumalle ja improvisaatiolle,
tekniikka oli viime vuosisadalla etenkin surrealistien suosiossa. Hämäläinen kertoo törmänneensä
automaattikirjoitukseen opiskeluaikoinaan Helsingin yliopistossa.
- André Bretonin räiskyvä runollinen kieli viehätti ja ajatus pidäkkeettömästä kirjoittamisesta oli
kiehtova. Tästä kesti kuitenkin kymmenisen vuotta, ennen kuin heittäydyin kokeilemaan
automaatiota laajemmassa mielessä. Työprosessi oli täysin erilainen kuin aiemmissa teoksissa, sillä
vaikka aiemminkin tekstien osia ja monia luovia ratkaisuja syntyi "kuin itsestään", en ollut
toteuttanut mitään kokonaisuuksia täysin automaatiolla.
Teoksen runot ovat selkeästi säkeisiin jaettuja, usein lyhyehköjä, korkeintaan parin säkeistön
mittaisia. Mukana on myös lyhyitä proosarunoja. Automaatiosta huolimatta runoissa tuntuvat
toistuvan tietyt aiheet: eläimet ja luonto nousevat Hämäläisen alitajunnasta usein pintaan. Onko
automaatiota kuitenkin siis mahdollista ohjailla haluttuun lopputulokseen vai onko eläinten runsas
läsnäolo vain sattumaa?
-Yritin parhaani mukaan olla ohjailematta, mutta tajunnanvirtaa on vaikea valvoa, etenkin kun
kirjoittaa samalla kuumeisesti ajatuksia ylös, runoilija hymähtää.
Hämäläinen kertoo teoksen teemojen syntyneen kirjoitushetken ympäristöstä ja mielenmaisemasta.
Runoihin on suodatettu sanallisessa muodossa kaikki alitajunnasta mieleen nouseva materiaali.
-En katsellut ympäristöä sillä tapaa, että "mitähän tästä tulee mieleen";, mutta jos jotain tuli
itsestään, se sai mennä tekstiin. Tällaista kirjoittamista en ollut tehnyt ennen. Ajattelen usein, että
kirjoittaessa pitää olla jonkinlainen filtteri päällä, ettei tule kirjoittaneeksi kaikkia typeryyksiä,
mutta tässä kirjassa filtteriä ei ole.
Hämäläisen mainitsema filtterittömyys välittyy teoksen lukijalle vahvasti. Runoissa jatkuvasti
läsnäoleva kielellinen leikittely ja yllättävyys on inspiroivaa, ja innostaa myös lukijan kaivelemaan
alitajuntaansa. Hämäläinen onnistuu luomaan uusia kielikuvia, jotka avautuvat lukijalle ja elävöittävät rikasta tekstiä entisestään. Hän kertookin, että Corpus Automaticumin kirjoitusprosessi
on vahvistanut luottamusta omaan intuitioon.
-Nykyään esimerkiksi proosaa kirjoittaessa luotan paljon vahvemmin siihen, että mieleen juolahtava
suunta voikin olla se kaikkein paras. Kaikkea ei tarvitse suunnitella puhki!
Vaikka automaatiotekniikalla syntynyt teos saattaa jäädä Hämäläisen tuotannossa ainoaksi lajissaan, on Corpus Automaticumin myötä syntyneestä uudesta kirjoitusfilosofiasta runoilijan mukaan varmasti hyötyä myös tulevien projektien parissa.
-Surrealismin perinteestä ja ilmaisutavasta riittää ammennettavaa, Hämäläinen toteaa.
Corpus Automaticum ilmestyy lokakuussa 2024 Kaarna kustannuksen julkaisemana. Runoteokseen on liitetty tekijän asiantunteva essee, jossa valotetaan automaatiotekniikkaa ja sen historiaa. Teoksen surrealistiseen teemaan sopivan kannen on suunnitellut tamperelainen kuvittaja Elina Salo.
Comments