Kuva: Anne-Maija Aalto
Karoliina Tervonen
Kuten moni muukin kirjailija, myös Anne-Maija Aalto tunnustaa olevansa intohimoinen lukija. Hän kuvailee, ettei mikään muu taiteen muoto kuin kirjallisuus tarjoa hänelle samankaltaista oivaltamisen ja ihastumisen elämystä kuin mitä hän lukiessaan kokee.
– Kirjallisuus on lähtemättömän tärkeä osa elämääni. Taitavasti kirjoitettu tarina tuntuu nautintona kehossa.
Aalto jatkaa lukevansa kirjallisuutta laidasta laitaan ja pyrkivänsä olemaan ennakkoluuloton lukija. Hän kokee tärkeäksi myös eksyä välillä tuttujen genrerajojen ulkopuolelle. Viime aikoina Aalto on vaikuttunut muun muassa Anni Kytömäen ja Marianna Kurton teoksista.
” Taitavasti kirjoitettu tarina tuntuu nautintona kehossa.”
Kirjailijana työskentelevältä Aallolta on myös itseltään julkaistu aiemmin kaksi proosateosta ”Syvään veteen” (Otava 2016) ja ”Korento” (Otava 2020). Romaanien lisäksi Aalto on julkaissut omakustanteena runokokoelman ”Valkeuden jano” (2017). Aalto kertoo kirjoittavansa yhä säännöllisesti runoja, mutta lisää suhtautuvansa tavoitteellisesti tällä hetkellä lähinnä proosan kirjoittamiseen.
– Koen olevani enemmän romaanikirjailija kuin runoilija. Juuri nyt minua kiinnostavat erityisesti tarinat, joissa tuttu arkitodellisuus vinksahtaa vieraaksi.
Kaarna Kustannus julkaiseekin Aallolta tyyliltään maagista realismia olevan käsikirjoituksen vuonna 2021. Aalto kuvailee, että Kaarna Kustannukselle tarjoamassaan käsikirjoituksessa vieraus syntyy maagisesta realismista ja romaanin hieman surrealistisestakin tunnelmasta. Tekstin keskiössä säilyvät kuitenkin ihmisyyden ilmiöt: traumat, pelot, rakkaus ja ystävyys.
– Ihmismieli kaikkine outouksineen kiinnostaa minua loputtomasti, Aalto kuvailee.
”Minua kiinnostavat tarinat, joissa tuttu arkitodellisuus vinksahtaa vieraaksi”
Aallon kirjoittamista inspiroi monet pienet ja arkiset asiat, kuten kiinnostavat uutisenpätkät, valokuvaaminen ja mieleen jääneet kohtaamiset ihmisten kanssa. Idea maagista realismia edustavaan käsikirjoitukseen syntyi kuitenkin aivan ensimmäiseksi ajatuksesta talvisesta maisemasta ja lumeen hautautuneen maailman pysähtyneisyydestä. Käsikirjoituksen tarina käynnistyy pienessä vuoristokylässä Japanin maaseudulla, mutta luisuu vähitellen jonnekin arkisen toiselle puolen.
– Lopulta päähenkilön on seurattava muistojaan paikkaan, jossa äänet lakkaavat, ja kohdattava siellä syvin pimeänsä, Aalto paljastaa.