Tiina Hovatta on fotomyyjä ja kuvittaja. Orimattilasta kotoisin oleva Hovatta kuvittaa marraskuun lopulla ilmestyvän Riikka Holmbergin lastenkirjan Neiti Möttönen ja kuorsaava Kirppu. Teoksessa suorituskeskeinen kirahvi löytää turkistaan rennosti elelevän kirpun, joka pistää kirahvin elämän uuteen uskoon. Hovatta nautti ”Möttösen” kuvittamisesta, ja innostus kuvataiteeseen onkin lähtenyt hänen kohdallaan liikkeelle pienestä pitäen.
– Piirtelin pienenä paljon. Muistan, että heräsin usein viikonloppuisin ennen muita ja piirsin huoneessani. Tykkäsin tuolloin piirtää esimerkiksi missikisoja paperille. Niissä missit seisoivat erilaissa asuissa rivissä ja lopuksi arvioin kaikki osallistujat ja piirsin kukat sekä kruunut voittajille, Hovatta naurahtaa.
Hovatassa on siis asustanut kuvittajan lisäksi myös pieni tarinankertoja. Vaikka Hovatta ei osaa osoittaa tarkkaa hetkeä, mikä olisi antanut alkusysäyksen taiteen pariin, kiinnostus piirtämiseen sekä valokuvaukseen on ollut olemassa niin kauan kuin hän muistaa.
– Minua viehättää se, että voin keksiä mitä vain ja tehdä sen ikään kuin todeksi. Ajatus siirtyy konkreettiseen muotoon, ja tulee tunne, että mikä vain on mahdollista.
Hovatta on tehnyt Holmbergin kanssa yhteistyötä myös ennen Neiti Möttöstä ja kuorsaavaa Kirppua. Hovatta loi julistekuvituksen Holmbergin käsikirjoittamaan lastennäytelmään Kerttu ja Kreivitär, joka on nähty sekä Orimattilan lavalla 2015 että Raision teatterissa 2018. Kuvitus poikkesi suuresti lastenkirjan kuvittamistyöstä, ja siinä huokui tietynlainen pienoismallihenkisyys.
– Kertun ja Kreivittären julisteen kuvitustyyli oli sekoitus monta. Piirsin hahmot, rakensin pahvista ja
lehdistä leikatuista kuvista taustat ja kuvasin ne. Suunnittelimme tuolloin näytelmästä myös lastenkirjaa, ja olisi upeaa päästä vielä joskus toteuttamaan se.
Tyyliään kuvataiteilijana Hovatta ei vielä ole lyönyt lukkoon, mutta hän mainitsee pitävänsä yksityiskohtien luomisesta, sillä ne tarjoavat lähes loputtomasti tutkittavaa. Työskentelyvälineistä erityisesti vesivärit ja niiden arvaamattomuus kiehtovat Hovattaa. Neiti Möttösessä ja kuorsaavassa Kirpussa vesivärit onkin yhdistetty puuväreihin mallikkaasti ja yksityiskohdat nousevat upeasti esiin – oli kyse sitten torilla tallustelevasta rapuperheestä tai neiti Möttösen kaksi kehystä vaativasta muotokuvasta.
”Kuvataiteessa ajatus siirtyy konkreettiseen muotoon, ja tulee tunne, että mikä vain on mahdollista.”
Hovatta kuvailee ”Möttöstä” kokonaisuudessaan ihanaksi ja mukavaksi projektiksi. Alun jännitys ja omien taitojen epäily muuttui pian uskoksi, ja Hovatta onkin todella ylpeä yhteistyön lopputuloksesta.
– Olin todella otettu, kun Riikka halusi minut teoksen kuvittajaksi. Olemme tunteneet Riikan kanssa niin kauan, että yhteistyö tuntui hirmuisen luontevalta ja hauskalta. Meillä oli alusta alkaen samantapaiset ajatukset teoksesta.
Tekijät keskustelivat alkuun Möttösen maailmasta, ja Hovatta toimitti karkeat hahmotelmat kirjan mahdollisista kuvista sekä päähenkilöstä. Pitkin projektia Hovatta lähetti luonnoksia nähtäväksi ja tekijät olivat paljon kontaktissa keskenään. Matkan varrella esimerkiksi neiti Möttösen ulkonäkö muuttui pyöreämpään suuntaan. Matkan varrelle osui luonnollisesti haasteita, jotka Hovatta kuitenkin selätti ottamalla ne vastaan oppimisprosessin kannalta.
– Itselläni suurin haaste oli ajankäyttö ja muun elämäni sovittaminen yhteen kuvitustyön kanssa. Monia käytännön asioita tuli opittua yrityksen ja erehdyksen kautta jo ylipäänsä kuvittamiseen liittyen saati mitä tulee ottaa huomioon tämänkaltaisissa projekteissa. Käsittelin kaikki teoksen kuvat lopuksi vielä kuvankäsittelyohjelmalla, mutta sen tuomista haasteista selvittiin apua kysymällä.
– Pidin luonnosteluvaiheesta, missä sain keksiä Möttösen maailmassa näkyvän sisällön, mutta myös lopullisten vesiväripiirrosten teko oli palkitsevaa. Kuvat heräsivät uudella tavalla eloon, Hovatta kuvailee.
Tekijät pääsevät pian hypistelemään yhteistyönsä fyysistä lopputulosta, kun Neiti Möttönen ja kuorsaava Kirppu näkee päivänvalon marraskuun lopulla. Vaikka yksi projekti on jälleen saatu päätökseen, löytyy Hovatalta intoa jatkoon. Mitä siis seuraavaksi?
– Kuvittamista olisi ylipäänsä hienoa tehdä jatkossakin, lastenkirjat ovat tärkeitä ja olisi ihana kuvittaa niitä lisää. Toivottavasti siis uusi kirjaprojekti Riikan kanssa!
Julia Heino